• Anu Perho

Harrastukset, yhteisöt ja kaupungin rooli


Valokuvat ovat iltapurjehdukselta tältä viikolta, kun pääsin piipahtamaan partiolippukuntamme koulutusaluksella eli purjevene s/y Aurantytöllä ensi kertaa tänä vuonna. Mahdollisuus päästä purjehtimaan vaikka vain pariksi tunniksikin – Saaristomerellä, joka on maailman kaunein ja paras – on itselleni todella arvokasta ja antaa sellaista, mitä harva muu asia samalla tavalla antaa: kosketuksen mereen, luonnon voimaan ja muistutuksen siitä, mikä on yhteisön merkitys. Purjehdus muistuttaa myös siitä, että kotimeremme tilaan vaikutamme me ihmiset itse.


Olen ollut partiossa kolmannesta luokasta alkaen. Itselleni partio on harrastusyhteisö, joka on kasvattanut ja josta olen saanutystäviä ja paljon kokemuksia. Olen saanut nähdä sen, miten yhteisö saa aikaan enemmän kuin kukaan yksin ja on enemmän kuin jäsentensä summa. Konkreettisimpana osoituksena tästä on omassa partiolippukunnassamme esimerkiksi juuri se, että määrätietoisen ja pitkähkön varainhankinnan jälkeen saimme hankittua lippukunnallemme laadukkaan ja turvallisen koulutusaluksen. Aluksella purjehtii vuosittain kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä lapsista aikuisiin, ja sillä tehdään päälukuna satoja purjehduksia vuodessa. Veneen edellyttämät huolto ja korjaukset edellyttävät ison määrän vapaaehtoisten jäsentemmeaikaa.


Partiossa olen nähnyt myös sen, mitä tarkoittaa, kun varat ovat tiukassa, kun toimintaa mahdollistavien aikuisten määrä on liian tiukassa, kun jokin ei etene, koska aika ei riitä, ja kuinka ihmisten vaihtelevat elämäntilanteet edellyttävät yhteisöltä nopeaa reagointia. Nämä ovat harrastusyhteisöissä valitettavankin tavanomaisia, mutta kuitenkin ratkaistavia asioita, joiden ratkaisutkylläkin edellyttävät, että yhteisö onyhtenäinen ja kykenee tarvittaessa muuttamaan suunnitelmaa. Harrastusyhteisöt opettavatkin parhaimmillaan merkittävän määrän asioita, joita ei välttämättä opita koulussa tai perheissä, ja joitain muutoin oppisi ehkä vasta työelämässä, jos sielläkään.


Sitoutumiselle, jota niin omassa lippukunnassani kuin Suomen ja Turun sadoissa muissa vapaaehtoisyhteisöissä tehdään, on vaikea laskea hintaa. Joka tapauksessa harrastusyhteisöjen merkitys on valtava niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Tuhannet vapaaehtoiset tai nimellisellä korvauksella toimivat ihmiset, aikuiset ja nuoret mahdollistavat harrastuksia ja mielekkään toiminnan edelleen tuhansille lapsille, nuorille ja aikuisille. Tämä toiminta on sellaista, joka toimii parhaimmillaan juuri näin – vapaaehtoispohjalta, kullekin itselleen sopivalla tavalla, motivoituneiden ihmisten tekemisenä.


Kuntien, kuten Turun, tehtävänä on mielestäni nähdä se suuri yhteiskunnallinen ja inhimillinen arvo, joka eri kolmannen sektorin harrastus- ja muilla yhteisöillä on. Tämän arvon näkeminen tarkoittaa mielestäni ennen muuta sitä, että kaupunki varmistaa harrastusyhteisöjen tarvitsemien soveltuvien tilojen saatavuuden, olivatpa ne yksityisen tai julkisen omistuksessa. Tämä edellyttää ennakointia esimerkiksi kaavoituksessa ja peruskorjausten toteuttamisessa, kuten Turussaon liikuntatilojen osalta. Lisäksi pidän järkevänä sitä, että aktiivisia yhteisöjä tuetaan tarvittaessa perusavustuksin, joilla voidaan kattaa osa toiminnan kiinteistä kuluista, kuten vuokrista. Tämä mahdollistaa varsinaisen toiminnan jatkuvuutta ja siinä saavutettujen hyötyjenjatkumista silloin, kun toiminta muutoin on vapaaehtoisten ja yhteisön oman varainhankinnan varassa, ja siis elää näiden vapaaehtoisten ihmisten elämäntilanteen mukaan.


Sen sijaan en kannata tilojen taikka julkisesti tuotettujen harrastusten maksuttomuutta, vaan kohtuullisia tilamaksuja ja osallistumismaksujen osalta mahdollisuutta maksuvapautukseen vähävaraisille. Täysi maksuttomuus asioista, jotka oikeasti joku aina maksaa, on periaatteellisesti ongelmallista ja voi käytännössä johtaa siihen, että yhteisiä resursseja ei käytetä järkevästi eikäyhteiskunnan tuki kohdistu niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Pidän myös tärkeänä, että harrastusyhteisöissä kannetaan ja opitaan kantamaan vastuu omasta toiminnasta ja näkemään, mitä mikin taloudellisesti edellyttää. Monille harrastusyhteisöt voivat olla ainoita paikkoja, joissa taloudenpidosta ylipäätään opitaan.


Sydän syrjälläni mietin purjehduksella, että siinä missä itse muistan ensimmäisen partiopäiväni, joku päivä oma tyttäreni mahdollisesti nauttii purjehduksesta samassa veneessä – tai sitten toivottavasti jostain pitämästään harrastuksesta joka tapauksessa. Toivon, että me päättäjät huolehdimme osaltamme siitä, että harrastaminen on Turussa mahdollista jokaiselle lapselle, nuorelle ja aikuiselle.

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Tulevaisuuden Turku

Millainen Turku on kymmenen, entä neljänkymmenen vuoden päästä? Näen ennen muuta kolme asiaa, jotka ohjaavat päätöksentekoa, mutta jotka pitää myös asettaa tavoitteeksi niin lähitulevaisuudessa kuin p

Valitse teema alavalikosta: